Vartiolinnan Myyrä

185 valotilannetta

Neljäntienristeys kertoo kipeää historiaa selviytymisestä sukupolvesta toiseen, kun lähtökohdat poikkeavat ajan ihanteista. Aikakausien uskomukset moraalikäsityksineen, viiltävät syvälle ihmisen henkilökohtaiseen tarinaan.

Jokainen ihminen haluaa kokea hyväksyntää ja rakkautta. Mitkä ovat keinot selviytyä, kun elämä ei täytä normia ja kun elämän reunaehdot ovat jo osin kirjoitetut ennen kuin on vetänyt ensimmäistä henkäystä. Neljäntienristeys, Löytövaaran suvun tarina kertoo vaiettua historiaa.

Näytelmä on suuren työryhmän puhutteleva, riipaiseva visuaalinen taideteos.

Yksi työryhmän jäsen on valosuunnittelija. Teatterissa valoilla autetaan katsojaa eläytymään käsiteltävään aikaan ja paikkaan, sekä siirtymään näytelmän kohtauksesta toiseen, visuaalisuutta unohtamatta.

Jos nostat katseesi teatterin kattoon, näet valtaisan määrän suuria lamppuja. Ne ovat valosuunnittelija Veli-Matti Erstan työvälineitä. Vaihtoehtoina ovat valojen sijoitus ja suuntaus, värit, voimakkuus ja valokeilan koko ja mahdollisesti myös kuvioinnit, liikettä unohtamatta.

Katossa näkyvistä valoista melkein puolet ovat uudenaikaisia moottoroituja, värikiekoilla varustettuja liikkuvia valoja, joita ohjataan katsomon takana sijaitsevasta valopöydästä. Konventionaaliset, moottoroimattomat valot suunnataan ”Pekka Niskalla” eli henkilönosturilla.

”Minulla on korkeanpaikan kammo, joten onneksi ei tarvitse sentään keikkua katonrajassa tikkailla säätämässä valoja ja vaihtamassa värikalvoja. Kymmenen vuotta sitten tullessani taloon, ei moottoroituja valoja täällä vielä ollut. Moottoroidut valot helpottavat työtä. Markkinoille tulleet led-valot ovat mullistaneet myös värien osalta, neljällä värillä saa tehtyä jo paljon, vaikka ei ne ihan kaikkea korvaa kuitenkaan, joten tarve värikalvojen vaihtamiseen täällä korkeuksissa on jäänyt vähemmälle. Halogen-poltin on kyllä edelleen kasvoille paras.” kertoo kaupunginteatterin valosuunnittelijana 10 vuotta toiminut Veli-Matti.

”Neljäntien risteyksessä on 185 eri valotilannetta, mutta haasteet eivät tässä teoksessa silti ole valoissa, vaan erikoistehosteissa.” kertoo Veli-Matti

Valoja on toki muuallakin kuin katossa, myös esimerkiksi sivuseinillä ja lavasteissa. Ne voivat olla myös vaikka led-nauhoja, joissa voi käyttää eri värejä.

Uuden teoksen työstäminen alkaa käsikirjoituksen lukemisella.

”Poimin tekstistä esiin eri vuodenajat ja vuorokauden ajat sekä sen, ollaanko ulko- vai sisätilassa. Nämä vaikuttavat valon väriin. Kun saan lavastajan suunnitelman, lisäillään ja kohdennetaan valoja lavasteiden tarpeiden mukaan. Tässä vaiheessa työtä suunnitellaan jo porukalla.”

Suurin osa suunnittelusta ja hiomisesta tapahtuu harjoitusten aikana. Näytelmä rakentuu harjoituksissa aivan viime metreihin asti ja tavallisesti lopullinen työ on mahdollista tehdä vasta viimeisen kahden viikon aikana.

Valotilanteet ovat tallennettuina tiedostoon, josta ne ajetaan vuorollaan näytelmän edetessä. Ajaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että valomies napauttaa jokaisen uuden valotilanteen täsmälleen oikeassa kohdassa.

”Se vaatii keskittymistä. Alussa tietysti jännittikin, mutta siihen on tullut vuosien aikana jo rutiini. Stressiä tulee sen sijaan joskus työn valmiiksi saamisesta, kun valojen viimeistely menee joskus niin lähelle ensi-iltaa.”

Veli-Matti viihtyy työssään.

”Nyt tuntuu hyvältä olla täällä, mutta ehkä kymmenen vuoden päästä voisi kokeilla jotain muuta, kun lapset ovat kasvaneet. Se voisi olla vaikka jonkun nimekkään artistin kiertueen lavashown tekeminen… tai sitten jotain aivan muuta!”

Uteliaisuusherätysterveisin

Vartiolinnan Myyrä

Kirjoittaja

Helena Djupsjöbacka

Lue myös kirjoitukseni

Uusimmat Vartiolinnan Myyrä kirjoitukset