Introduktio

Mitä aulaisäntä tekee?

Niin kysyttiin, kun kerroin saaneeni teatterialan töitä.

Ei oikeastaan mitään, vastasin - ja lisäsin: hoitaa asiakaspalvelua.

Toisin kuin tiheään asutuilla alueilla, esimerkiksi Ihmisten Ilmoilla, Suomessa pesii asiakaspalveluksi määritelty, erillinen toiminto, jota jonkun - yleensä muun - tulee erityisesti hoitaa; muutoin syntyy tilanne, jossa vain seistään ja tuijotetaan, katsomatta silmiin. Hiljaisuuden saattaa katkaista ääneen lausuttu pohdinta: Onkohan täällä vessaa?

Teatterin työhönottohaastattelu on yksi harvoista, joissa olen ollut. Miltei koko ikäni olen niitä vältellyt. Käyn mieluummin kutsumustöissä - siis kutsuttuna työntekijänä, koska silloin ohitetaan viheliäinen haastattelu, jossa hakijalta lopulta aina tivataan, miksi ihmeessä tämä pitäisi palkata. Kokkolan kaupunginteatterin haastattelussa kykenin poikkeuksellisesti vastaamaan muutakin, kuin olleeni keskikoulun ammatinvalinnanohjaajan mielestä hyvä tyyppi 70-luvulla.

Kerroin teatterin operatiiviselle johdolle osaavani toimia niin, ettei synny tilannetta, jossa seistään ja tuijotetaan, silmiin katsomatta, olettaen, että toinen tuijottaja maksaa kokemuksesta ja haluaa tulla uudelleen.

Operatiivisessa johdossa uskoivat - ainakin sen verran, että luulivat voivansa kokeilla.

Koetun ja koettavaksi tulevan pohjalta syntyy kertomuksia viimeisimmistä ajoista aulassa. Varmuuden vuoksi vielä: anteeksi; saattavat koetella.

Kirjoittaja

Ilkka Siukosaari

Lue myös kirjoitukseni

Uusimmat Haloo, täällä aula kirjoitukset