Vartiolinnan Myyrä

Lutusia

Helmikuussa Supermarsu-näytelmän puvustusta suunniteltiin. Nyt näytelmän roolihenkilöt harjoittelevat päänäyttämöllä jo heille suunnitelluissa vaatteissa, mutta marsut ovat vielä vaiheessa. Ymmärtäähän sen, että marsujen henkiin herättäminen ei käy aivan kädenkäänteessä, ei ainakaan silloin, jos ne eivät ole mitään tavallisen kokoisia, vaan jättiläisiä…

Pullean vartalon alaosaa työstää puvustamossa Katri Tuukkanen. Kävin jo aiemmin kellarissa kurkkimassa marsupuvun tekemistä. Silloin löysin Katrin kiinnittämästä pitkillä hakaneulariveillä yhteen kolme senttimetriä paksusta superlonilevystä leikkaamiaan kappaleita.

”Kaikki saumat kiinnitetään näin väliaikaisesti. Sen jälkeen voi vasta arvioida marsupuvun muotoa ja sitä, miten puku saadaan helpoimmin toimivaksi. Kun lopullinen muoto on saatu, niin kappaleet liimataan kontaktiliimalla toisiinsa ja verhoillaan päälliskankaalla”, avaa Katri valmistusvaiheita. Kaikki päälliskankaat on purettu vanhoista tuotannoista.

”Marsupuvun täytyy olla teknisesti sellainen, että näyttelijä pystyy hyvin liikkumaan ja muodon pitää pysyä varmasti. Ja ovistakin pitää marsun mahtua!”

Marsupuvun hakaneulat vaihtuvat liimauksiin. Pieniä korjauksia on tehty sovituksen jälkeen. ”Pääntie ja kädentiet vaativat vaahtomuovin ohentamista”, paljastaa Katri ja kertoo, että pienemmät marsut tehdään vasta kun jättiläismarsu on saatu ensin valmiiksi. Mutta eivätpä ole nekään marsut pieniä!

Vielä on monta asiaa kokeiltavana ennen hahmon lopullista valmistumista, mutta yhdestä asiasta olen varma jo nyt, työterveyslääkäri pakottaisi tämän marsun laihdutuskuurille, sillä sen lantionympärys on KOLME METRIÄ!!

Mutta pitäähän Marsulla olla myös uskottava pää.

Marsunäyttelijöiden kasvoja tulee peittämään puolinaamio. Se valmistetaan jokaiselle yksilöllisesti omiin kasvoihin sopivaksi. Jokainen marsunäyttelijä käy vuorollaan teatterin ensimmäisessä kerroksessa, näyttelijälämpiön takana sijaitsevassa kampaamossa. Siellä skenografi Tua Hautamäki ja kampaaja-maskeeraaja Jonna Kauvosaari ottavat jokaisen kasvoista kipsikopion muottia varten.

Kuvassa Reetta Koskisen kasvoille levitettyä keltaista alginaattia vahvistetaan kipsinauhoilla

Kipsikopion valmistamisen monivaiheinen prosessi menee näin:

Suojataan hiukset ja korvat muovilla. Otetaan muotti alginaatilla. Alginaatti on muuten sama aine, jota hammaslääkärit käyttävät ottaessaan muotteja hampaista. Alginaatti tuetaan kipsinauhoilla. Kovettunut muotti poistetaan kasvoilta varovasti ja tuetaan laatikkoon valua varten ja täytetään kipsillä. Näin saadaan täydellinen kopio kunkin marsunäyttelijän kasvoista.

Kuvassa Reetan kasvoille tehdyn muotin varovainen irroitus.

Seuraavaksi Tua muotoilee kovettuneen kipsisen kasvokopion päälle muovailuvahasta marsun kasvot huulista ylöspäin. Sen jälkeen muovailuvahasta otetaan taas vaihteeksi muotti kipsinauhojen avulla. Kun muotti on kuivunut, muovailuvaha poistetaan, tuetaan pesään ja valetaan vielä kerran.

KUVA Kun valu on kuivunut, Tua tekee sen päälle lopulliset kasvot lämmön avulla muovailtavasta muovimateriaalista worblasta. Myös silmät tulevat samasta materiaalista. Sekin vaatii kokeilua. Worbla on mielenkiintoinen tutustumisen arvoinen materiaali, josta voi siis tehdä melkein mitä vain… Tämä muovimainen rakeina, arkkeina tai ties vaikka minkälaisessa muodossa saatava materiaali on erityisesti cosplay-harrastajien suosiossa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Cosplay

Cosplay sana muodostuu sanoista costume ja play ja tarkoittaa pukuilua. Se on harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat esimerkiksi manga-, anime-, sarjakuva-, peli- tai elokuvahamoiksi.

Valmista ei siis vielä ole, mutta ensi-iltaanhan on aikaa vielä kaksi ja puoli viikkoa...

Uteliaisuusherätysterveisin

Vartiolinnan Myyrä

Kirjoittaja

Helena Djupsjöbacka

Lue myös kirjoitukseni

Uusimmat Vartiolinnan Myyrä kirjoitukset