Vartiolinnan Myyrä

Mallipalaveri

Vartiolinnan kellarissa eräänä alkutalven pakkasaamuna...

Koko perheen näytelmän Supermarsun huhtikuiseen ensi-iltaan on vielä aikaa, mutta työt tuotannon eteen ovat jo hyvässä vauhdissa.

Puvustuksen suunnittelusta vastaa skenografi Tua Hautamäki. Hän kertoo uuden näytelmän suunnittelun lähtevän liikkeelle taustatyöstä.

”Yleensä ensin on käsikirjoitus tai joku muu teksti. Lisäksi etsin lähdemateriaalia ja tutustun aiheeseen. Joskus ohjaaja saattaa viitata johonkin elokuvaan tai kirjaan, jonka myös luen pohjaksi ennen ohjaajan kanssa käytävää palaveria. Ohjaajan ajatuksesta lähdetään”, kertoo Tua, jolla on takana pitkä työura teatterissa.

Hän tiesi jo 18-vuotiaana haluavansa teatteriin töihin ja hakeutui opiskelemaan taitoja, joilla ovet unelmatyöpaikkaan aukeaisivat. ”Aloitin opiskelemalla ensin ompelijaksi. Puu oli toki vaihtoehtona myös, mutta ajattelin että olisin tekstiilipölylle vähemmän allerginen.”

”Savonlinnan Artemiassa opiskelin teatteripuvustusta ja rekvisiitan valmistusta ja vielä myöhemmin opistossa teatteripukusuunnittelijaksi. Välillä tein töitä ja taas jatkoin opintoja Suomessa ja ulkomailla. Pieksämäellä opiskelin myöhemmin teatterinukenrakennusta.”

Tua on työskennellyt aiemmin Nukketeatteri Vihreässä Omenassa ja Savonlinnan Teatterissa. Kokkolan kaupunginteatterissa on menossa kolmas vuosi.

Nyt on alkamassa mallipalaveri, eli keskustelu Supermarsun pukujen toteutuksesta ja niihin tarvittavista materiaaleista. Suuren leikkuupöydän ympärillä ovat myös puvustonhoitaja Katri Tuukkanen ja ompelija Nina Päivärinta. Huoneen seiniä kiertävät hyllyt, joissa on kankaita, kankaita ja kankaita siisteissä pinoissa.

Tua esittelee piirtämiään luonnoksia. ”Tähän paitaan voisi ommella kaulukset, niin silloin se käy siihen toiseen rooliin myös, ettei tarvitse vaihtaa välillä. Ja tämän paitaan pitää saada huppu, että se voi piilotella sen sisässä. Vaaleanpunainen tietysti…

…nämä vihreät asut vois löytyä sairaalan poistovaatteista, ne kyllä kelpaisivat meille. Aiemmassa työpaikassani me saatiin niitä ihan lahjoituksena sairaalasta. Ja sitten tämä kumisaapaspolitiikka! Haluan tähän paljon kirkkaanvärisiä kumisaappaita. Löysin osan jo kenkävarastosta, mutta ne ei aivan vielä riitä.”

”Niitä varmaan vois löytyis kirpparilta!” toteaa Katri ja jatkaa, ”Entä jos nämä collegehousut ostettais ihan kaupasta? Näin muuten eilen alennusmyynnissä halpoja paljettiasuja, joista sais varmaan halvemmalla materiaalia ensi syksyn Nunniin ja Konniin.”

Näin singahdettiin siihen todellisuuteen, että vaikka tässä palaverissa puhutaan Supermarsujen puvustuksesta, niin tosiasiassa työpöydällä on samaan aikaan menossa monta tuotantoa vähän eri vaiheissa. Materiaalihankinnoissa huomioidaan Supermarsun lisäksi jo ensi syksyn tarpeita.

”Teatterissa jokaisessa tuotannossa käytetään jotain varastoista, joko sellaisenaan tai muokattuna, ja jotain valmistetaan alusta lähtien,” valaisee Tua.

”Marsujen pitää olla lutusia! Isot pyllyt ja kapea ylhäältä ja pukeminen pitää olla niin, että näyttelijä vaan astuu saappaisiin ja siitä puku ylös ja vetoketju kiinni.” visioi Tua, joka kertoo Supermarsun puvustuksen olevan pääosin helppo toteuttaa. ”Marsujen puvuissa on kyllä omat tekniset ja visuaaliset haasteensa.”

Kun jokainen näytelmän hahmo on käyty läpi, päättyy palaveri ja kaikki palaavat tahoilleen jatkamaan työskentelyä.

Lutusten supermarsujen valmistamiseen palaan vielä myöhemmin, silloin pääset kurkistamaan myös puolinaamioiden valmistamista.

Uteliaisuusherätysterveisin

Vartiolinnan Myyrä

Kirjoittaja

Helena Djupsjöbacka

Lue myös kirjoitukseni

Uusimmat Vartiolinnan Myyrä kirjoitukset