Juha Luukkosen haastattelu

Uusi teatterinjohtaja Juha Luukkonen lupaa yleisölle ajattelemisen aihetta ja väitteitä maailmasta

Kokkolan kaupunginteatterilla aloitti elokuussa uusi teatterinjohtaja Juha Luukkonen. Teatterin talous- ja hallintojohtaja Mia Gustafsson on työskennellyt uuden teatterinjohtajan kanssa jo tammikuusta saakka.

Miten Gustafsson kuvailisi Juha Luukkosta viidellä adjektiivillä?

”Teatterinjohtaja Luukkosta on vaikea saada mahtumaan viiteen adjektiiviin. Hän on määrätietoinen, motivoitunut, kiihkeä, sinnikäs, älykäs, tarkka, ymmärtäväinen, herkkä, nopea, näkemyksellinen, suora ja innostava.”

Kysyimme Juha Luukkoselta kahdeksan tiukkaa kysymystä hänen työstään ja miehestä itsestään.

1. Mitä kaikkea valmistelevaa työtä teit, ennen kuin elokuussa aloitit Kokkolan kaupunginteatterin teatterinjohtajana?

”Ohjelmistosuunnittelua, taiteilijoiden kiinnittämisiä, budjetin suunnittelua, aikataulujen suunnittelua, erilaisten henkilöstöasioiden valmistelua… eli kaikkea sitä, mitä teatterin johtajan toimenkuvaan kuuluu. Tietysti minua myös perehdytettiin tulevaan toimenkuvaan.

Koska syksy 2020 oli jo vastuullani, monet käytännön työt siirtyivät edelliseltä johtajalta minulle jo keväällä. Olin mukana myös koronan aiheuttaman lockdownin mukanaan tuomissa yt-neuvotteluissa huhtikuussa. Arjen pyörittäminen tuli siis tutuksi ja alkoi välittömästi.”

2. Mikä sinusta on teatterinjohtajan työssä tärkeintä?

”Pyrkiä – ei, vaan tehdä kaikkensa – jotta teatterin lahjakas henkilökunta saisi kaiken mahdollisen potentiaalin otettua itsestään irti. Haluan tehdä tämän ensemblen kanssa Kokkolaan ja Keski-Pohjamaalle mahdollisimman korkeatasoista teatteria.

Pyrin myös omalla toiminnallani luomaan teatteriin uusia tekemisen tapoja tuotantojen toteutukseen, henkilöstön kuulemiseen ja taiteelliseen työskentelyyn. Uskon talouden, hallinnon ja taiteen tiiviiseen yhteistyöhön. Teatterissa ei periaatteessa ole mitään asiaa, mikä ei loppupeleissä olisi teatterinjohtajan vastuulla. Samalla on kuitenkin muistettava uskaltaa luottaa ihmisiin.”

3. Sinua pidetään vaativana ohjaajana. Päteekö sama myös teatterinjohtajan työssä?

”Kyllä pätee. Olen vaativa, mutta pyrin kaikessa toiminnassani reiluuteen, tasapuolisuuteen ja kaikki ihmiset huomioon ottavaan toimintaan. Se vaativuus liittyy ennen kaikkea kannustamiseen.

Eniten vaadin kuitenkin itseltäni. Haluan näyttää omalla esimerkilläni. Toivon, että minun antama esimerkki innoittaa muitakin vaatimaan itseltään enemmän. Vaatiminen nähdään helposti negatiivisena sanana, mutta sitä se ei välttämättä ole. Meillä kaikilla Kokkolan kaupunginteatterin työntekijöillä on valtava vastuu. Meiltä on lupa vaatia ja siksi meidän pitää vaatia myös itse itseltämme.”

4. Mikä mielestäsi on Kokkolan kaupunginteatterin tehtävä?

”Korkeatasoisen, monipuolisen, yhteiskunnallisesti merkittävän ja alueen ominaislaadun huomioon ottavan teatterin tekeminen. Meidän täytyy löytää sellaisia näytelmiä, jotka resonoivat tämän alueen henkisen ilmapiirin kanssa.

Olemme merkittävässä asemassa ja roolissa myös siinä, että Kokkola olisi kaupunkina virikkeellinen ja parempi paikka asua. Haluamme antaa ihmisille ajattelemisen aihetta, pakoa omasta arjesta, haastaa yleisöä kriittisesti ja tuottaa henkistä pääomaa katsojilleen.”

Kokkolan kaupunginteatterin syksyn ohjelmistossa nähdään Luukkosen dramatisoima ja ohjaama Väinö Linnan Päämäärä, kansalliskirjailijamme esikoisteoksen maailman kantaesitys. Päämäärää ei ole koskaan aiemmin tehty näytelmäksi, eikä sitä ole myöskään nähty elokuvana.

5. Mikä sai sinut tarttumaan vuonna 1947 ilmestyneeseen Päämäärään? Miksi Päämäärä ansaitsee tulla tehdyksi näytelmäksi juuri nyt?

”Päämäärän aiheet ovat ajattomia ja ikuisia. Samalla ne ovat juuri nyt äärimmäisen ajankohtaisia. On kysymys siitä, kannattaako pyrkiä johonkin vai tyytyä kohtaloonsa? Kannattaako haastaa itsensä vai olla välinpitämätön? Kannattaako elämä käyttää siihen, että kysyy itseltään perimmäisiä kysymyksiä?

Meillä on tällä hetkellä hukassa - niin kansakuntana kuin yksilönä - nämä tärkeät kysymykset.

Mielestäni on tärkeätä, että myös Linnan vähemmän tunnettua tuotantoa tuodaan esille. Päämäärä ei kenties ole romaanitaiteen suurin teos mutta jos se on Väinö Linnan kolmanneksi paras romaani, niin onhan se silloin ihan tolkuttoman hyvä teos.”

Juha Luukkonen on tullut tunnetuksi mm. komeista Linna tulkinnoistaan Tuntematon sotilas Kajaanin kaupunginteatterissa (2016) ja Täällä Pohjantähden alla Vaasan kaupunginteatterissa (2008) ja Seinäjoen kaupunginteattereissa (2017).

6. Mikä siinä Väinö Linnassa kiehtoo?

Lapsuuden iltasatuna Tuntematonta sotilasta kuunnelleen ja pienestä pojasta alkaen Linnan tuotantoon perehtyneen Luukkosen silmiin syttyy palo, kädet tulevat mukaan kerrontaan, eikä jakkara tunnu enää riittävän, kun puhetta tulee solkenaan.

”Väinö Linna on nero. En ole koskaan ollut niin vaikuttunut minkään taiteen äärellä kuin Väinö Linnan tuotannon. Jos on pakko valita näistä kolmesta: Linna, Chaplin tai Lennon, niin kyllä se on Väinö Linna.

Väinö Linna on aiheiltaan, ihmiskuviltaan ja kieleltään täysin ylittämätön. Sisältö ja muoto ovat täydellisessä balanssissa keskenään. Hyvässä taiteessa on kysymys juuri sisällön ja muodon liitosta. Monikerroksellisuudesta. Hän ymmärtää täydellisesti sen mikä on draaman peruskäyttövoima eli ristiriita.

Kertoessaan rauhasta hän kuvaa julmaa konfliktia. Tuntematon sotilas ei ole romaani sodasta, se on romaani rauhasta.

Täällä Pohjantähden alla on maailmankaikkeuden paras romaani. Se ei ole pelkästään historiallinen romaani maalaisyhteisöstä, vaan se on asetelma: ihminen vastaan kohtalo, ihminen vastaan Jumala. Ihminen painii aina jonkun isomman kanssa. Joka ikinen lukukerta teos naurattaa syvästi ja itkettää syvästi. Se iskee vyön alle joka kerta. Tämä kaikki on nähtävissä jo Päämäärässä.”

Luukkosen Linna-monologi jatkui 2 x 8 minuuttia, välillä tuli vain hengenveto ja kehotus laittaa kännykän äänitys päälle, jos mielii saada vastauksen talteen. Aiheeseen palataan myöhemmin vielä podcastin muodossa.

7. Mitä yleisöllä on lupa odottaa, kun astelee katsomaan Juha Luukkosen ohjausta?

”Saa ajattelemisen aihetta, jonkun väitteen maailmasta. Tuntee tunteita. Saa katsottavakseen sellaisen esityksen, jonka valmistumisen eteen on tehnyt kaikkensa. En laiskottele ja annan itsestäni kaiken. Olen sen luvannut henkilökunnallekin.

Haluan ajatella, että hyvin tehty työ näkyy. Kaikki on suunniteltu, rakennettu, harjoiteltu ja hinkattu tarkasti, jotta näytelmän tarina, sen tematiikka ja väite – viesti kohti yleisöä – tulisi tehokkaasti läpi kaikille. Näytelmässä ei tapahdu mitään vahingossa.

Voi se myös epäonnistua, mutta se ei koskaan epäonnistu työn tai yrityksen puutteeseen.”

8. Lopuksi on vielä kysyttävä Luukkoselta, mikä hänestä on elämässä tärkeintä?

”Elma.”

Haastateltava herkistyy silminnähden mainitessaan toisaalla asuvan, juuri kakkosluokan aloittaneen tyttärensä nimen.

Ei taida olla sattumaa, että tyttären kaima löytyy Täällä Pohjantähden alla teoksen henkilöistä.

Kirjoittanut Irja Hemmilä, kuva Malena Haglund