POHJALAISIA

Anne Puumala, Ilkka-Pohjalainen 3.12.2021

Klassikko tekee rajun paluun

Yli satavuotias Pohjalaisia tekee ryöppyävän paluun näyttämölle

- Nyt Kokkolan kaupunginteatteri tomauttaa kertaiskulla pölyt pois klassikosta. Eikä vain vain tomauta. Ohjaaja Juha Luukkonen on räjäyttänyt tekstin atomeihin, siivilöinyt esiin kaiken käyttökelpoisen ja kirjoittanut lomaan ja päälle kokonaan uudn teoksen. Vartiolinnassa ei nähdä Artturi Järviluoman ja Anton Kankaan Pohjalaisia-näytelmää. Nähdään Juha Luukkosen hengästyttävä, kiivas ja näkemyksellinen julistus siitä, mikä nykyajassa mättää ja ennen kaikkea miksi.

- Lopputuloksena on ryöppyävä kudelma ajassa eteen ja taaksepäin liikkuvia näyttämökuvia. 1800-luvun Härmästä liikutaan suojeluskuntien ja sisällissodan Suomeen, lapuanliikkeen aikaan, jatkosodan Suomeen, Jokelan koulusurmiin, Jyväskylän kauppakeskuspuukotukseen ja niin edelleen.

- Näyttelijät tekevät kauttaaltaan vaikuttavaa työtä. Seka replikointi että laulu ovat ensiluokkaista. Näyttelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen solistinakin toiminut lapualaislähtöinen Juha Lagström näyttelee Jussi Harria. Jussin hahmo näyttää, kuinka ihmisestä kasvaa väkivallantekijä. Lagström tulkitsee koskettavasti miten herkkyys nuijitaan Jussista pala kerrallaan pois.

-Vallesmannin roolissa nähdään upeasti laulava Hanna Vähäniemi. Hänen tulkinnastaan löytyy roolin vaatimaa kovuutta. Hänessä on myös karismaa nostaa hahmo Luukkosen luomiin arkkityyppisiin mittasuhteisiin.

- Musiikki on merkittävässä roolissa. Tuomari Nurmion kappaleita kuullaan toistakymmentä. Matti Oja, Juha Lagström ja Juha Luukkonen ovat sovittaneet Nurmion biiseistä rouheat ja rokit versiot, joihin toivoisi voivan palata myös näytelmän jälkeen.

- Osuvampaa paikkaa Pohjalaisille on vaikea kuvitella. Kokkolan kaupunginteatteri toimii suojeluskuntataloksi vuonna 1927 rakennetussa Vartiolinnassa. Näyttämö laajenee rakennuksen joka sopukkaan, sillä näytelmän esillepanossa on hyödynnetty paljon videokuvaa.

- Kokkolan kaupunginteatterin Pohjalaisia on tuhti pläjäys. Näytelmä väliaikoineen kestää kolme tuntia, mutta se ei tunnu liian pitkältä. Ehkä siksi, että kaasu on koko ajan pohjassa. Näytelmän emotionaalinen sävyasteikko helahtelee kahden ääripään. rajuuden ja herkkyyden, välillä- Kun herkistellään, herkistellään kunnolla. Kun paasataan, paasataan olan takaa.

- On runollisuutta ja on raakuutta. usein ne ovat yhtä aikaa läsnä. Viimeinen näyttämökuva tiristää kyyneleen paatuneimmankin teatterikävijän silmäkulmasta.

Hannu Björkbacka, Kokkola-lehti 1.12.2021

5/5 * * * * *

Pohjalaisia

Kaupunginteatterissa kuohuu. Pohjalaisia ei jätä ketään kylmäksi, vaikka moni roolihahmo sen jäljiltä näyttämöllä kylmänä makaakin. Kun käsi kohtaa käden, mitä tahansa voi tapahtua. Teatteritaiteen käsi on nyt ojennettu Kokkolassa. Uskallammeko tarttua siihen?

Kestolla on merkitystä rakkaudessa, oppimisessa, esitystaiteessa. Väliaikoineen kolmituntinen Pohjalaisia on monessakin mielessä kestävyyskoe, mutta se palkitsee yleisönsä. Ensimmäinen näytös törmäyttää Artturi Järviluoman klassikon kipinöivästi Juha Luukkosen ja Tuomari Nurmion musiikkinäytelmään. Toinen näytös kohottaa esityksen korkealaatuisen teatteri-illan yläpuolelle järisyttäväksi vyöryksi historian ja nykyhetken pelottavalla tavalla yhteistä tajunnanvirtaa.

Pohjalaisia on järjettömän kunnianhimoinen teos luojiltaan ja vaativa katsojillekin. Joko nautit tai itket ja nautit! Näytelmä on Luukkosen toistaiseksi paras ohjaus Kokkolaan. Onnistuneena teatteritaiteena se tulee varmasti herättämään keskustelua puolesta ja vastaan.

Esityksen loputon kekseliäisyys pulppuaa kuin vuoripuro, tai ehkä tässä tapauksessa pikemmin kuin polttava laavavirta. Pohjalaisia on Ilmestyskirja, tulikivenkatkuinen hurmossaarna. Se on pahalta maistuva, parantava lääke. Hahmojen, asioiden, puheen, laulun ja musiikin ryöppy, tämä kaikki isojen puitteiden maksimalismi siirtää katsojalle vastuun löytää ja tunnistaa seasta kaunis ja armollinen: Tulevaisuus on lapsen kapsäkissä, joka on täynnä yksisarvisia. Toivo on rauhan vastentahtoisen sankarimarttyyrijeesuksen, Arndt Pekurisen kaunopuheisissa kirjeissä.

Jos Kokkolassa on koettu pitkäjännitteisempi, notkeampi, vuoropuhelussaan ja laulussaan taidokkaampi tai edes yhtä ehtymättömän energinen roolityö kuin Hanna Vähäniemen vallesmanni, en minä ainakaan ole onnistunut sitä näkemään. Kaupunginteatteri on vakitekijöineen ja vierailijoineen juuri nyt huippuunsa viritetty kone. Pohjalaisten ensi-illassa oltiin ihan liekeissä. Erikoismaininta uupumattomille pelimanneille Joni Tiala (kitara) ja Jani Korpi (rummut).

Taide on lahja ja Pohjalaisia Kokkolan kaupunginteatterin aikainen joululahja meille pandemian keskellä kärvisteleville.

Anni Saari, Keskipohjanmaa 28.11.2021

Pohjalaisia herättää tunteet ja ajatukset

- Pohjalaisia-esitystä ei voi katsoa ilman, että sisällä liikahtaa.

- Juha Luukkonen käyttää Artturi Järviluoman tekstiä tavalla, joka punoo sen alusta saakka osaksi laajempaa väkivallan kierrettä. Tämä esitys ei olekaan vain historiaa, vaan mitä suurimmassa määrin nykyisyyttä. Toteutus on myös nykyteatterin.

- Vaikka teemat ovat rankkoja, toteutus ei onneksi ole. Esityksessä ei esimerkiksi juuri kuvata suoraa väkivaltaa, mikä sopiikin hyvin myös Taidetestaajat-kohteena toimivalle esitykselle. Lisäksi Pohjalaisissa on huumoria, ja ainakin ennakkossa yleisö naurahteli tekstille useita kertoja.

- Näyttelijät laulavat hyvin, eikä roolisuorituksistakaan heikkoa lenkkiä löydä. Vaikka tässä esityksessä kokonaisuus on ehdottomasti tärkempää kuin kenenkään yksittäinen suoritus, nostan silti erityisesti esiin Hanna Vähäniemen. Hän sekä näyttelee että laulaa niin, että karvat nousevat pystyyn.

- Esitystä tehdään suuren näyttämön lisäksi teatterin käytävissä, ullakolla ja kellarissa. Näissä tiloissa näytellään ja lauletaan kameralle, ja kohtaukset heijastetaan reaaliaikaisesti saliin. Tämä tarkoittanee, että näyttelijät tekevät työtään korvamonitorien kanssa. Nostan hattua.

- Ääni toimii hienosti. Valosuunnitteluakin on pakko kehua, niin taidokkaasti valot kohtauksia rakentavat. Myös puvustus, joka yhdistää kansanomaisuutta ja futurismia, on hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä osa esitystä.

- Tämän kaiken tuloksena Kokkolan kaupunginteatterissa nähdään ravisteleva, näyttävä ja taidokkaasti toteutettu esitys.

Arvostelu luettavissa kokonaisuudessaan os. https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/627529

Keskipohjanmaa-lehden karvalakkikriitikot videopodcastin pääset kuulemaan täältä

Tuomari Nurmio, FB

"Raskaan sarjan settiä Kokkolan Kaupunginteatterin stagella poliittisen vihapuheen, väkivallan ja toksisen maskuliinisuuden historiasta 1800-luvulta aina nykypäivään saakka.

Väkeviä suorituksia paitsi käsikirjoituksen, ohjauksen ja näyttelemisen, myös musan ja laulun osalta.

Oli jännittävää ja outoakin kuulla miten omat biisit saavat uusia merkityksiä tällaisessa yhteydessä. Mahtavaa että ne ovat inspiroineet Juha Luukkosta ja koko vakuuttavaa näyttelijäjengiä tällaiseen raivokkaaseen suoritukseen!"

Ulf Överfors, Österbottens Tidning 18.12.2021

- Juha Luukkonens regi och bearbetning tar in även vår tids pinade människor på den österbottniska slätten. Det här gör pjäsen tidvis mycket aktuell, för att inte säga skrämmande aktuell.

- Tuomari Nurmios musik ger såväl pjäsen som även Nurmios texter nya dimensioner.