RONJA RYÖVÄRINTYTÄR

Perttu Leinonen, ohjaaja

Isoksi kasvaminen on hurjaa. Pieni ja turvallinen koti avautuu suureksi kiehtovaksi maailmaksi, joka on täynnä niin kauneutta kuin ikävyyttäkin. Ja jos vapautta on kerran maistanut takaisin paluu on mahdotonta. Kevät huutaa metsässä meitä uskaltamaan vähän enemmän. Ja maailma houkuttaa näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat. Sillä aikuisten maailmassa asiat eivät ole niin itsestään selvästi hyviä tai pahoja. Ehkä kuitenkin hurjinta on se, että maailmaan tutustumisen kautta myös kotikaan ei pysy ennallaan. Kaiken on muututtava.

Elämän taitekohdat ovat usein klassikoiden lähteitä ja sitä se on varsinkin Ronja Ryövärintyttäressä. Astrid Lindgrenin kirja ei säily klassikkona fantasiansa kautta, vaan siksi että se katsoo täysin pelottomasti sitä ihanaa ja kivuliasta tietä mitä meidän kaikkien on kuljettava. Yht äkkiä maailma onkin vaarallinen, ja vanhemmat erehtyväisiä ja kaiken voi menettää. Mutta jos vastapuolena on itsensä löytäminen, uuden veljen saaminen tai se, että kevät kohisee korvissa niin lujaa, ettei voi kun huutaa, on vaihtokauppa lopulta helppo.

Kokkolan kaupunginteatterin Ronja tekee kunniaa tälle kaikelle. Tämä esitys pyrkii olla ennen kaikkea vilpitön suhteessa meidän rakastamaamme kirjaan. Mutta ennen kaikkea olemme rehellisiä sille lapselle meissä, joka on tehnyt tämän matkan. Kuten myös sille hurjuudelle mitä jokainen vanhempi joutuu kokemaan kuin lapsi kasvaa. Se on vallankumous!

–

Jyrki Pylväs, skenografi

Ronja Ryövärintytär -näytelmän lavastuksessa ja puvustuksessa keskeistä on perinteinen käsityö ja kierrätysmateriaalien mahdollisimman laaja hyödyntäminen. Uutta eli neitseellistä materiaalia on käytetty vain vähän: suurin osa elementeistä on toisessa, kolmannessa tai jopa neljännessä elämässään. Myös kaupunkilaisilta kerätyt muovikuuset pääsivät mukaan näyttämölle – hyvään käyttöön.

Kierrättämällä säästyy myös rahaa! Vaikka Ronja näyttää suurelta satsaukselta, materiaalien näkökulmasta se on yllättävänkin maltillinen tuotanto. Tämä olisi mahdotonta ilman teknisen henkilökunnan poikkeuksellista osaamista: heidän käsissään vanhat raaka-aineet muuttuvat täysin uusiksi näyttämökuviksi, taidolla tehdyiksi ja esityksen maailmaan istuviksi.

–

Niina Hannula, säveltäjä

Ensimmäinen teatteriesitys, jonka muistan, on Ronja Ryövärintytär Kokkolan kaupunginteatterissa vuonna 1989. Sen jättämä vaikutus oli valtava. Sen maailma jäi elämään minussa.

Se, että sain nyt säveltää musiikin Ronjaan, tuntuu unelman täyttymykseltä. Erityisen huikeaa on, että musiikin toteuttaa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri – lempiyhtyeeni koko maailmassa. Olen valtavan iloinen ja kiitollinen, että tämä pitkään toivomani yhteistyö toteutui.

Ronjan maailma on Matiaksen metsä. Metsä on myös minun lempipaikkani, joten lähdin työstämään sävellyksiä luonnon kuvista ja tunnelmista käsin. Halusin, että musiikissa kuuluu metsän hengitys, sen herkkyys ja voima.

Ronjan maailmaan mahtuu myös jännittäviä ja pelottavia hahmoja sekä hetkiä. Niiden halusin kuulostavan yliluonnollisilta, mutta silti orgaanisilta – kuin ne olisivat nousseet suoraan metsästä. Sävelsin valtavasti musiikkia, ja ajattelen sen olevan keskeinen osa Ronjan maailman rakentumista näyttämölle. Musiikki toimii näyttelijäntyön rinnalla kuin äänellinen lavastus – näkymätön, mutta läsnä oleva voima.

–