STULTUS STUPIDUS IDIOTA

”Kaksi asiaa ovat äärettömiä: universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.”, Albert Einstein.

Oletteko katsonut idioottia silmiin? Tehkää se.

Mitä näkisitte? Pohjattoman tyhjän katseen. Näin mä ajattelin, kunnes tutustuin Thomas Eriksonin kirjaan Idiootit ympärilläni. Luulin siis olevani parempi kuin muut ympärilläni. Ja hei, miks ei, jos oppinsa on saanut oman ajan parhaimmilta pedagogeilta. Koulussa määriteltiin musiikkitunnilla levyraadin perusteella kuka oli luokan suosituin. Mä en ollu se joka toi Apulannan Kolme albumin ja soitti siltä Mato kappaleen. Minä olin se joka soitti saksalaista synthpop musiikkia Modern Talking duolta. Ei tullu voittoa, ei suosiota, ei onnistumista. Idiootti voitti.

Katsokaa idioottia silmiin. Mitä näette? Minä kerron. Itsenne. En tiedä kumpi tajus tämän ensin, minä vai Eriksonin poika, mut hän kirjotti siitä bestsellerin. Tää pari vuotta sitten ilmestyny yhden näkökulman tarjoava teos aiheeseen on ollu niin suosittu, että saat jonottaa jotta saat omasi kirjastosta lainaan. Välttelet ja karsastat siis sitä toisessa mitä itsessäsi pidät kehittymättömänä. Jos kykenet tekemään tällaisen havainnon itsestäsi. Ellet ole idiootti.

Meidän kylällä oli yks poika jota sanottiin Tampioksi. Nää oman kylän julkkikset usein sai lisänimensä jonkun töppäyksen seurauksena. Tampio lunasti omansa ollessaan tuuraamassa omaa isäänsä lumitöissä. Hän ajeli radiota kuunnellen yhtenä pyryttävänä pimeenä talviaamuna pitkin kyläteitä traktorilla. Lumitöitä tehdessään hän tuli kolanneeksi myös suuren osan kyläläisten postilaatikoista. Tampio on idiootin synonyymi.

Mä arvostelen ihmisiä jatkuvasti. Heidän ulkonäköä, käyttäytymistä, maneereja, puhetapaa, puheen sisältöä / sisällöttömyyttä, johtamistapaa, kävelytyyliä, ruokailutottumuksia, harrastuksia. Se on helppoa. Seuraat tyyppiä niin kauan, että saat hänestä hyvän käsityksen. Joskus puhutaan vuosista, toisten kohdalla 10 sekuntia riittää. Osa tästä mun käyttäytymistavasta johtuu omasta kulttuurillisesta taustasta, osa nykyisestä ammatista. Ja siitä on hyötyä tässä ammatissa, siitä on helppo ammentaa. Loputtomasti. Ihmiset ovat käveleviä tarinoita.

Tähän kannattaa laittaa joku nätti tasanen basso biitti taustalle.

Olen fasisti, rasisti, heikko basisti

Nukkuja, kukkuja

Fennomaani, oman erakkoleirin omistava Tśingis-kaani

Musta löytyy persu, vassari, puna-vihree hassari

Tuore lukija, Netflix-sarjojen tukija

Erityisherkkä, joskus maistuu kuusenkerkkä

Exille kusipää runkkari

Yksille maastopyöräilevä juomari

Hedonisti, kansallisromantikko, noob ja viherpesun uhri

Huonosti seiniä graffiteilla tägäävä tuhri

Taiteilija ja tirkistelijä

Avaimenreikää tuijottava persjalkanen hyppijä

Yks on varma ja se on tän riimittelyn niitti

Oon idiootti.

Musta löytyy kaikki nämä puolet ja enemmän. Meistä kaikista löytyy. Eri ihmisissä vaan korostuu erilaiset piirteet ja ominaislaadut. Tasapainossa ne eivät ole, se on varmaa. Siellä ne kaikki hakee paikkaansa ku jin ja jang.

Olenko minä tämän hetken suurin idiootti, kun viimeistelen tätä tekstiä istuen kesämökkini paskahuussissa. Housut nilkoissa. Huussin ovi sepposen selällään. Ja nyt vielä paljastin kaiken tämän ja jatkan edelleen tästä kirjoittamista.

P.S.

En mä mitää Eriksonin kirjaa lukenu. Jaksanu jonottaa. Netistä löyty sen takakansi ja sen vilkasin vasemmalla silmällä.

Leffa

Dumb and Dumber – Nuija ja tosinuija (1994)

Biisi

Zen Café – Idiootti (1998)