Luomisesta

”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.” – 1. Moos 2:3

Näyttelijä ei lepää koskaan. Esitysten ja harjoitusten tuottamat adrenaliini ja dopamiini saavat kehossa aikaan yliaktiivisen tilan. On vaikeaa jättää taakseen työt, rauhoittua, palautua ja mennä nukkumaan. Harjoituskauden intensiivisyydestä ja vaiheesta riippuen ”kovat kelat” alkavat ottaa öisin valtaa. Yöllä herätessäsi pumppu hakkaa ja repliikit kaikuvat päässä kuin olisit takaisin harjoitustilanteessa. On hankalaa palata uneen, ellet käy meneillään olevaa kohtausta loppuun tai muistele kuinka koreografia tässä ja tässä tanssissa menikään. Ratkaisemattomien kohtien ongelmat nousevat myös haamuina, näinä valve hetkinä. Työpäivä ei lopu tiettyyn kellon aikaan, vaan alitajunnan lisäksi myös tiedostava puoli jatkaa työskentelyä kulloisenkin prokkiksen muassa. ”Kävelisinkö sittenkin vain kaksi askelta ja sitten kääntyisin?” tai ”Jos sen sanoisikin näin ja olisi sen jälkeen pitkään hiljaa.” Yksinkertaisilta ja turhilta kuulostavilla päätöksillä on suuri arvo ja merkitys taideteoksessa.

Vuonna 2009 hollantilainen professori Ellen van Wolde totesi, että Jumalan luomista käsittelevä hepreankielinen Raamatun lause on käännetty virheellisesti. Telegraph-lehden julkaiseman jutun mukaan heprean kielen verbi ”bara” ei van Wolden mukaan kuitenkaan tarkoita ”luoda”, vaan ”erottaa”.

Näyttelijä erottelee oleellisen yleisestä roskasta. Mössöstä.

Malli, apinoiminen ja siivous. Luominen alkaa mallista. Nämä tulevat vastaan kauppareissuilla, tv-haastatteluissa, uimahalleissa ja hiihtoladuilla. Etsitään heistä jokin piirre, joka liittyy tai on yhteydessä asiaan jota käsitellään. Mieliala, fyysinen erityisyys tai verbaalinen silmiinpistävyys. Erotetaan se ja omaksutaan, aletaan apinoida sitä. Tehdään sitä pienemmin. Tehdään isommin, Viedään se skaalojen eri päihin ja leikitellään sillä. Viimeistellään siivoamalla turha karikatyyrisyys, terävät kulmat pois ja tehdään hahmosta tunnistettava. Parhaimmillaan tämä tehdään yhdessä ohjaajan kanssa. Tehdään yhteistä siivilöintiä. Ohjaaja on katalysaattori ja näyttelijä indikaattori. Yhteistyö on jatkuvaa karsintaa ja erottelua, jolla pyritään ekologisuuteen. Lopputuloksena syntyy polku, jota voidaan kulkea esityksestä toiseen.

Professori van Wolden pohjaa omaa tulkintaansa Raamatun koko kontekstiin, jossa Jumala olisi luonut ihmiset ja eläimet jo olemassa olevaan maailmaan. Ei taideteoksiakaan tarvitse tyhjään rakentaa. Vaikka toisinaan se tekijöistä saattaa siltä tuntuakin. Meillä on olemassa olevat yhteiseksi sovitut tavat, symbolit, kieli,normit, tabut ja mitkä lie, joiden kautta viestimme toisillemme. Se kuinka näitä hyödynnetään, hyväksikäytetään, miksataan ja ravistellaan, on itsenäisten teosten oma rakennuskartta. Ja täytyyhän katsojallekin oma roolinsa jättää. Let`s not make it so simple, stupid!

Mä lähden nyt hiihtämään ja pidän silmäni auki!

Leffa

Fear and Loathing in Las Vegas (1998)

Biisi

Genesis – Invisible Touch (1986)