10 x 3 etuheilautus, ”Mihis mennään?”

Mä harrastan todella paljon mielikuvaharjoittelua. Maanantaiaamuisin käyn ennen töitä uimassa. Uintimatkoiksi on vakiintunut jokin 1500m – 2000m väliltä. Jotkut puhuvat uimisen yhteydessä flow - tilasta, johon pääsevät keskittyessään suoritukseen. Mä en pysty keskittymään yhteen asiaan uidessa. Mielessä vaeltavat kaikki entiset tyttöystävät, viikon kauppalistat ja meneillään olevat projektit. Mutta mielikuvaharjoittelu on muuttanut kaiken tämän. Kroppa tekee yhtä toistavaa liikesarjaa, aina 25 metriä kerrallaan, ja mieli matkaa läpi näytelmän. Mieli joko kertaa vuorosanoja, luo liikeratoja, maneereja tai kehittää puheeseen intonaatioita ja rytmitystä.

8 x 3 yhden käden pressi, ”Monsieur.”

Vertigon, Kokkolan kaupunginteatterin päänäyttämön seuraavan jutun, ensi-ilta on 3.2.2018. Teksti sijoittuu ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Pariisi on valmistautumassa sodan jalkojen alle jäämiseen. Ilmassa kuohuu ja niin kuohuu myös erään etsivän rinnassa. Maailma hänen ympärillään tuntuu elävän toista todellisuutta kuin hän itse. Olipa kyse mistä tahansa taiteenlajista, musiikista, kuvataiteesta, elokuvista tai teatterista, niin aina löytyy sivuhahmoja, vaikuttajia. Tyyppejä, joita vasten sooloilija, pääosan esittäjä, voi tukeutua ja näin saamme tietää millainen henkilö tää jehu on. Rakennamme pienillä yhteenotoillamme jehun minäkuvaa, saamme hänestä esiin uusia puolia. Näitä hahmoja minä olen luomassa.

10 x 2 x 3 soutu, ”Yleiskuntonne on hädin tuskin välttävä.”

Kaksi pikku poikaa nauraa keskenään. ”Hei, heitetään toi hanska tonne kaapin päälle. Äiti kysyy sitten kotona, että missäs se Tonin hanska on, ni sitten sanotaan että uimahallin kaapin päällä.” Draaman taju, tilanteiden ja juttujen luominen syntyy jo lapsena. Halutaan olla rakentamassa oman elämän narratiivia, tehdä siitä jännittävämpää ja korottaa se arkea ylemmäs. Nää uimahallien pukuhuoneiden, hiihtolatujen ja sählyvuorojen dramaturgit tarjoaa jatkuvasti materiaalia kulloisenkin projektin hahmojen luontiin. Sieltä voi napata jonkun puhetyylin, käden asennon tai naurun ja tuoda sen lavalle jonkin hahmon ominaisuutena.

”100 push-ups a day.” Näin netissä kuvan miehestä, joka oli 30 päivän ajan tehnyt 100 punnerrusta päivässä. Ajattelin, että perkele mä kans. Usein harjoituksissa pysähdytään analysoimaan jotain yksityiskohtaa tai miettimään toista tapaa tehdä jokin asia. Näin ollen jos ei itse ole lavalla, syntyy kulisseissa ollessa hetkiä jotka voi hyödyntää tekstin opetteluun ja oman kuntonsa kehittämiseen. En tiedä oliko näkemääni kuvaa muokattu, luultavasti, mutta tehokkaalta treeni vaikuttaa. Haastankin kaikki teidät lukijat koittamaan 100 punnerrusta päivässä. Olkaa hyvä, saa suorittaa!

Leffa

Rocky IV (1985)

Biisi

Edith Piaf – La Vie En Rose