"Tää on varmaan parasta mitä seiskaluokalla tapahtuu", torkinmäkeläinen seiskaluokkalainen nähtyään Elämäni luuserina -esityksen.

Tätä kirjoittaessani istun hiestä märkänä, niska ja alaselkä kipeänä asunnossani. Olen juuri selvinnyt viikon mittaisesta oksennustaudin jälkeisestä sairastelusta ja Lymyilevä Kokkola -revyyn pikapaikkauksesta. Takana on kaksi Elämäni luuserina -esitystä. Kiitos Hakalahti ja Torkinmäki! Ja tarkoitan todella kiitos.

Tänään, 1. joulukuuta, tulee tasan kaksi kuukautta täyteen kun aloitimme Elämäni luuserina -esityksen harjoitukset. Esityksiä on nyt takana 7 kpl ja edessä 5 kpl. Olemme kiertäneet, joko yhdessä tai erikseen, Esko Tynkkysen, teatterikuraattorin kanssa ympäri maakuntaa ja Kokkolan keskustaa esityksien ja työpajojen voimin.

"Miten yksi mies jaksaa vetää melkein tunnin yksinään ja näin monta roolia?", kysyy Ylen toimittajan esityksemme tiedotustilaisuudessa. No se on duunia ja se pitää hoitaa, vastaan ohimennen. "Mutta miten yksi mies jaksaa tunnin?", tivaa toimittaja. Ihmettelen kysymystä pidempään ja päätän selventää. No, kesällä aloin juosta ja kotona pelaan videopelejä, että pää kestää. Älkää ymmärtäkö väärin, kasettini on kyllä rajallinen, mutta ei vielä kierrättämiskunnossa. Esityksen asioiden täytyy antaa jäsentyä päässä, ne on yhdistettävä kulloiseenkin fyysiseen liikkeeseen, eleisiin ja tilaan. No onhan siinä työtä, kun opettelee 54 liuskaa tekstiä ulkoa, lisään toimittajalle. Huomaamattani valehtelin. Tekstiä on todellisuudessa vain 27 sivua. Moka, mutta edukseni.

Minua on koulukiusattu 1. luokalta seiskaluokalle asti. Ala-asteella sain osani, koska etuhampaani olisivat voineet toimia pajatson kolikon vastaanottoautomaattina. Seiskaluokalla pääni kastettiin vessanpöntössä, koska niin kuului tehdä kaikille "mopoille", uusille seiskaluokkalaisille. Tiedän siis mistä Henrik Ståhl, Elämäni luuserina -esityksen päähenkilö jauhaa. Se mitä en tiedä, on kuinka vuoden 2017 seiskaluokkalaiset kohtelevat toisiaan. Kuinka sosiaalinen media vaikuttaa heidän arkeensa ja koulunkäyntiinsä.

Pari viikkoa taakse päin, olimme Eskon kanssa keikalla, hän työpajallaan ja minä esityksellämme. Menin kuunteluoppilaaksi Eskon purkutyöpajaan, jossa he käsittelivät nähdyn esityksen teemoja ja kiusaamista in general. Esko esittää kysymyksen; "Jos teidän olisi pakko olla koko yläaste aika, joko kiusaaja tai kiusattu, niin kumpi olisitte?" Pallo lähti kiertoon ja kaikki ringissä vastasivat, tehden valinnan. "Okei, haluutteko perustella?", Esko kysyy kierroksen jälkeen. "No mä oisin kiusattu, ku en mä haluis tuottaa sitä pahaa oloa kenellekään". Koin saman reaktion, kuin vastapäätä istunut hupparinsa kauluksiin piiloutunut tyttö, alan kyynelehtiä. Nää skidithän puhuu asioista aivan suoraan! Mahtavaa! Ja silti pelottavaa ja järkyttävää. Kiusaajasi istuu vieressä ja sinä kerrot miltä tuntuu olla kiusattu.

Biisi

Beck - Loser

Leffa

Weird science (suom. Lisa - unelmien nainen)

Kurkkaa tännekin:

https://www.instagram.com/p/BcJyftNjLha/?taken-by=hakalahden_koulu

https://www.instagram.com/p/BbPCXJJDANb/?taken-by=kokkolankaupunginteatteri