Edellinen kirjoitus
Nuori Näyttämö -festivaali 24.5.2021
Tarinoita teatterista |
Kokkolan kaupunginteatterin syyskauden ensimmäinen ensi-ilta, Finnhits, tuo Kari Hotakaisen ainutlaatuisen huumorin teatterin lavalle tavalla, joka vie katsojalta jalat alta. Janne Suutarisen ohjaamassa näytelmässä tutustaan ihmisiin, jotka pyrkivät löytämään paikkansa maailmassa. Karaokesuosikit lennättävät tarinaa eteenpäin ja osuvat suoraan suomalaisuuden ytimeen.
Finnhits on tragikomedia kaipauksesta sekä siihen liittyvästä etsimisestä ja eksymisestä. Kaipaus voi johtaa harhaan, mutta myös siihen paikkaan, mihin meidät on tarkoitettu. Kaipaus on asia, joka yhdistää meitä suomalaisia ja tämän näytelmän ihmisiä. Joku kaipaa puolisoaan, joku uutta rakkautta. Joku kauas pois, joku juurilleen, Janne Suutarinen kertoo.
Teatterissa kaipaus on ollut ajankohtainen tunne näin korona-aikana. Yleisö on kaivannut näytelmiä ja teatteriväki on kaivannut yleisöä. Kokkolan kaupunginteatterissa on toki ollut esityksiä, mutta koronarajoitusten takia huomattavan vajaille katsomoille.
– Ei tämä ole ollut helppoa kenellekään. Olen itse hirveän tyytyväinen ja kiitollinen, että tällaisena aikana saan ohjata. Aikamoinen nälkä on varmasti aistittavissa sekä yleisön, että esittäjien osalta, Suutarinen toteaa.
Mosaiikista rakentuu ehjä kokonaisuus
Finnhits perustuu Kari Hotakaisen samannimiseen teokseen, joka on kokoelma lyhyitä novelleja. Teatterijohtaja Juha Luukkonen on yhdessä Tuomo Kemppaisen ja Jarkko Mikkolan kanssa luonut niistä laajemman tarinakokonaisuuden.
– Tämä on sekä mosaiikki, että samalla ehjä kokonaisuus. Tässä on perinteiset juonet ja draamankaaret, mutta toisaalta hahmoja on paljon, ja mennään vauhdikkaasti eri tilanteista toisiin, näkökulmia vaihtaen, ohjaaja Janne Suutarinen kuvailee esitystä.
Musiikki on näytelmässä isossa osassa, kuten nimestäkin saattaa päätellä, mutta mikään musikaali se ei ole. Kyseessä on puhenäytelmä, jossa on paljon musiikkia. Jos genreä halutaan määritellä, tragikomedia lienee lähimpänä totuutta.
– Musiikki vaikuttaa kohtausten etenemiseen ja aikakäsitykseen. Musiikkia käytetään näytelmässä kekseliäästi, sitä voidaan kuulla esimerkiksi autoradiosta tai sitä lauletaan karaokessa ja sen avulla katsojaa kuljetetaan tunnelmasta ja kohtauksesta toiseen. Näytelmän ote on humoristinen, mutta ei pinnallinen. Yleisöllä tulee varmasti olemaan nauru herkässä.
Kolmas kerta Kokkolassa
Kokkolan kaupunginteatteri on Janne Suutariselle ennestään tuttu talo. Mies ohjasi vuonna 2007 Fundamentalisti -nimisen näytelmän ja kaksi vuotta myöhemmin oli vuorossa Kaaos.
– Talo on tuttu ja minulla on hyvät muistot täältä. Toki ihmiset talon sisällä ovat vaihtuneet. Näyttelijöistä kaikki ovat uusia, mutta muutama tuttu lavan ulkopuolelta on vielä mukana. On joka tapauksessa mukava ohjata tutussa teatterissa ja tutussa kaupungissa.
Suutarinen ja kumppanit ovat palanneet kesätauolta ja edessä on tiukka loppurutistus ennen ensi-iltaa.
– Hyvin tiivis ja hektinen työvaihe on menossa koko työryhmällä. Tämä on hieno vaihe, olemme tehneet pitkän pohjatyön ja nyt näkee, kuinka kaikki nivoutuu yhteen, kun hyvät ideat on korvattu paremmilla. Olemme nyt sellaisessa vaiheessa, että kaikki legopalikat alkavat olla oikeissa paikoissa.