Maskin takaa

Ei tätä rahan takia tehdä

”Rahaa = vapautta”, - Aino Kallas.

VÄÄRIN

Kesäreissulla törmäsin vanhempaan kollegaan, joka ensin kertoi minulle elämäntarinansa ja työhistoriansa, ja sen jälkeen paljasti todelliset kasvonsa. ”Mun sormien välistä virtaa tällä hetkellä niin paljon rahaa että...”. Hänen kasvutarinaa kuunnellessa pystyin löytämään kiinnekohtia omaan menneeseeni. Kaveri tuntui tutulta. Valtava määrä ponnistelua, todistelua, jääräpäisyyttä ja oman haaveensa toteuttamista. Tästä tyypistä oli tullut taiteilijan sijaan liikemies, jolle mammona oli muuttunut jumalaksi.

VÄÄRIN

Mä aloitin mittavan urani ehtoopuolen laitosteattereissa 2010. Oltiin harjoteltu sitä juttua pari viikkoa ja sit tuli palkkapäivä. Menin kämpille ja avasin palkkakuitin kirjekuoren. En meinannu uskoa silmiäni. Tällanen summa rahaa, ja mistä? Siitä, että mä kierin, pyörin, riehun, laulan, tanssin, hakkaan ja heilun lavalla työkavereiden kanssa. Mä halusin palauttaa ne rahat. Ainaki puolet. Tuntu väärältä saada rahaa siitä mitä teki. Se oli mun ensimmäinen kuukausipalkka taiteellisesta työstä.

ERITTÄIN VÄÄRIN

Jos kesän aikana käyn kotipaikkakunnalla, kuulen aina saman kysymyksen. ”No, ootko kesäteatterissa mukana?” En ole, niinku en ole ollu viimeseen 13 vuoteen. Eikä mulla ole enää mitään syytä ollakaan. Tämä ei ole enää harrastus, tämä on työ. Tuttu kysyjä on autokoulunopettaja. En tiedä, opettaako hän vapaapäivinään tai lomalla naapureitaan tai vaimoaan ajamaan. Pitää kysyä seuraavalla kerralla kun näemme.

Summa summarum. Elämä on helpompaa kun on rahaa. Kiitos Aino, kun olet pukenut sen sanoiksi. Työhön täytyy suhtautua intohimolla. ”Armoa, armoa, armoa. Hyväksy toi sun tän hetkinen olotila, koska niin mäkin hyväksyn. Se on mulle ookoo. Jos ei lähde, niin ei tartte. Tulee mitä tulee”, näillä aidosti lohduttavilla sanoilla ohjaaja Kimmo Virtanen kaitsi harjoituksissa. On harvinaista, että ohjaajan ja näyttelijän välille syntyy dialogi siitä, että on sallittua olla aivan paska. Siihen annetaan lupa. Ja ai perkele ku se on vapauttavaa! Kehitystä voi tapahtua vain, jos kykenee hyväksymään itsensä tässä ja nyt juuri sellaisena kuin on ja miltä tuntuu.

Haastan teidät kaikki, kuten Entisten Nuorten Sävellahjassa konsanaan, valitsemaan; falski, päälle liimattu ja egosentrinen vai aito, hengittävä ja ihmiseltä ihmiselle tehty esitys?

Leffa

Office Space - Konttorirotat (1999)

Biisi

Dire Straits – Money for Nothing (1985)

Kirjoittaja

Niko Karjalainen

Lue myös kirjoitukseni

Uusimmat Maskin takaa kirjoitukset