Nenä päässä

”Maailmanhistoria alkaa lastenhuoneesta.” - Johann Heinrich Pestalozzi.

Istun luokkahuoneen perällä punainen nenä päässä, käynnissä on kuvaamataidon tunti. Oppilaat työskentelevät geometristen kuvioiden parissa. ”Taas se katto!”, toteaa hymyilevä tyttö oppilas ryhmänsä keskeltä ja peittää kasvonsa kädellään. Avaan matkalaukkuni ja kirjoitan fläppitauluun. Puen päähäni synttäri hatun ja kaulaani torven. Kävelen luokan oven eteen ja päästän torvesta ilmat. ”Nähdään ens kerralla!”, lukee taulussa jota vilautan oppilaille. Puhallan vappupilliin ja poistun luokasta.

”Klovni on hyvä mielen lähettiläs. Karrikoiden sanottuna elämyksiä ei tarvitse kaivaa asioiden psykologisoinnista, synkistelystä tai monimutkaisista juonenkäänteistä. Kaikki kunnia myös vakaville asioille, koska niitäkin tarvitaan, mutta klovni saa olla häpeilemättömän rehellisesti positiivinen, lapsenomainen, leikkimielinen, pateettinen ja hempeilevä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö klovni voisi käsitellä esityksessään tunneskaalan koko kirjoa.” Tässä on Suomen ainoan klovneriaa käsittelevän kirjan kirjoittajan Jari Siljamäen kloussaus klovnerian ytimestä.

Aloitin Kokkolan kaupunginteatterilla Kouluklovni – pilottihankkeen. Alkuperäinen suunnitelma oli toimia oppilaiden kuuntelijana heitä askarruttavissa asioissa. Koulumaailmasta on kaikunut viestiä, että opettajilla, koulunkäyntiavustajilla ja muilla oppilaiden kanssa työskentelevillä ei välttämättä ole aikaa, halua tai tarvetta olla yksilöllisesti oppilaiden korvina. Ajattelin tuoda helpotusta tähän pulmaan ja luoda välittömän läsnäolon ja aidon kuuntelemisen tilan, jossa oppilas tuntee tulevansa kuulluksi. Tällainen toiminta perustuu täysin luottamukseen ja sen luominen on pitkä ja hidas prosessi. Projekti muokkautuu mitä edemmäs se etenee. Tällä hetkellä pilotti noudattaa toteutukseltaan interaktiivista performanssia, jossa oppilas on edelleen keskiössä. Koska kyseessä on joiltain osin tuntematon ja mysteerinen soveltavan taiteen alue, on kaikki kokemus tämän ensimmäisen ponnistuksen aikana vain hyödyksi. Yksin en ole tätä alulle saattanut, vaan yleistä jeesausta ja organisointi apua sain teatterikuraattori Esko Tynkkyseltä. Pasasen Sari jelppasi raamittelemaan kehykset toiminnan sisällölle.

Mä olen saanu jo tähän mennessä yhteiskunnalta paljon, yleensä hyvää. Ilmasen koulutuksen, harrastusmahdollisuuksien ja vapaasti oman itsensä kehittämisen oikeudet mahdollisti tämänkin hankkeen. Kouluklovnin myötä mulla on mahdollisuus laittaa kiertämään sitä hyvää tähän yhteiskuntaan, alkaen lapsista. Varhaiskasvatuksen ennaltaehkäisevään toimintaan ei ole vieläkään kiinnitetty tarpeeksi huomiota, varoja ja resursseja. En hirveenä välitä julistamisesta tai saarnoista, mut pysähtykää ihmiset kuuntelemaan skidejä, oli ne sitten omia mukuloita tai jonkun toisen. Niillä on asiaa ja ne tietää mistä ne puhuu. Usein paremmin ku me aikuset.

Leffa

The Kid – Chaplinin poika (1921)

Biisi

The Offspring – The Kids Aren`t Alright (1998)