Maskin takaa

Parran vuosi

”Ole oma itsesi, kaikki muut ovat jo varattuja.”, Oscar Wilde.

Olisitko sinä valmis luopumaan minuudestasi 10 kuukauden ajaksi? Puhutaan nyt ihan pinnallisesti, sen syvemmälle sukeltamatta. Ilman minkäänlaista perehtymistä ja asiantuntijuutta, näin meidän kesken. Koska sehän tätä aikaa on jo pitkään leimannut.

”A esittää olevansa B, kun C katsoo”, näin ytimekkäästi kiteyttää Bentleyn Eericci teatterin. Vaikka Eric Bentley on toiminut teatterikriitikkona, niin jopa mun täytyy myöntää, että kerrankin kriitikon suusta on tullut jotain viisasta ja huomion arvoista. Toki kaveri on toiminut myös näytelmäkirjailijana, joten ehkä pienestä sisäpiirin hiljaisesta tiedosta on ollut apua tätä loistavaa määrittelyä värkätessä.

Teatterissa katsojalle luodaan tarinan kautta illuusio maailmasta ja siinä elävistä henkilöistä. Tätä kepposta tukemaan, näyttelijän työn lisäksi, käytetään lavastusta, puvustusta, tarpeistoa eli erilaisia esineitä, valoja, savua, tulta, pommeja, ääniä, joko itse tuotettuja tai digitaalisesti luotuja, musiikkia, maskeja eli meikkejä tai erikseen puettavia naamioita ja nyt tulee tän postauksen pointti, kampauksia ja muita karvoja. Ensimmäistä kertaa, jo ehtoopuolelle siirtyneellä mittavalla laitosteatteri urallani, saan pitää itse kasvattamaani partaa. Jispii, jeejee, lippu salkoon ja Mannerheiminaukiolle!

Kesäisin saan olla ja näyttää juuri siltä kuin haluan. Tuolloin pärstääni usein koristaa parta. Se on ollut vapauttavaa. Kun laitosteatterissa 10 kuukaudeksi heittäytyy toisten ihmisten päiden, nahkojen ja naamojen sisuksiin, kaipaa omaa itseään. Välillä pysähtyy miettimään kuka minä olen? Kesäisin minuus yleensä kaivautuu esille ja ottaa ohjat. Mutta tänä vuonna ei tarvitse tuntea naamakarvoitus tuskaa. Kiitokset tästä ohjaajille ja näyttävyyden ammattilaisille, skenografi Tualle ja kampaaja-maskeeraaja Jonnalle!

Ite tällaisena köyhän teatterin estetiikan rakastajana, arvostan suuresti Eericin huomiota: ”Pitääkö A:n osata tanssia, laulaa, puhua tai elehtiä? Ja jos pitää, niin miten hyvin ja millä tyylillä? Vai onko tiettynä aikana pitänyt juuri välttää kaikkea ”ylimääräistä krumeluuria” esittämisessä?”. Jos kaikki on aikoinaan lähtenyt siitä, että porukka on heittänyt läppää nuotion ympärillä ja ollut aivan fiilareissa siitä, niin miksei nytkin? Olla lavalla, lähellä ihmisiä, pukeutua ja näyttää silmiinpistämättömältä. Meikäläisen tapauksessa hengailla verkkareissa.

Mutta…

Koska digiaika…

Bentley käyttää tällaisesta itsenä esiintymisestä termiä ”sovellus A:sta, A¹.” Tänään siis lavalla nähdään Niko Karjalainen parrakkaan Niko Karjalainen¹:sen roolissa!

I wish...

Leffa

Into the Wild – Erämaan armoille (2007)

Biisi

Leevi And The Leaving – Poika Nimeltä Päivi (1985)

Kirjoittaja

Niko Karjalainen

Lue myös kirjoitukseni

Uusimmat Maskin takaa kirjoitukset