”Yritän tehdä jotain mitä itse haluan tehdä tai mitä haluaisin itse nähdä. Yritän olla ajattelematta yleisöä liikaa.” – Sofia Coppola.

Round 1

Kansankomediat, ovia päin juoksentelu - farssit ja formaatti musikaalit harvoin, jos koskaan, ovat vapaalla kentällä nähtäviä juttuja. Riskittömyys leimaa usein maamme repertuaari teattereita. 2010-luvun notkahdukset katsojatilastoissa kummittelevat edelleen monen teatterinjohtajan mielissä. Onneksi tilanne näyttää olevan varovaisen toiveikas tällä hetkellä.

Taiteellisesti vapauttavampaa on istua sellaisen pöydän ääreen, jossa mennään juttu edellä. Visiot sinkoilevat, rajoituksia ei ole, on vain mahdollisuuksia. Valinnat tulevista prokkiksista tehdään sen perusteella mikä pureutuu syvälle ihmiskuntamme tabuihin, ajattomiin aiheisiin tai utopioihin. Pidän Tampereen Teatterikesä tapahtumasta erityisen paljon, koska usein se on pystynyt summaamaan vuoden riskinottajat yksiin ja samoihin bileisiin. Nostan hattuani niille taloille, jotka ovat jutuillaan tulleet ulos kurkottaen sinne, mihin harvoin raotetaan Thalian verhoa.

Round 2

Laitosteatterit ovat VOS - rahoitteisia eli saavat rahoitusta toimintaansa valtiolta. Kaupunki, jossa teatteri sijaitsee, avustaa teatteria myös. Runsas lipunmyynti on eduksi.

Vapaan kentän toimijat yleensä sinnittelevät apurahojen turvin. Usein omiin tiloihin ei ole varaa, joten lippuriskillä tehtävien keikkojen voimin yritetään saada kasaan palkka, matkakustannukset ja mahdolliset kuluvat menot. Yhteistyöt vakaampien toimijoiden kanssa ovat eduksi.

Round 3

Markkinoija. Tyyppi, joka vastaa markkinoinnista, siis siitä, että ihmiset saavat tiedon, että jotain uutta ja mielenkiintoista on tarjolla. On yhteydessä mediaan, lehtiin, toimittajiin, päivittää sosiaalista mediaa, vastaa nettisivuista, myy esityksiä eri instansseihin, ottaa vastaan suurempien ryhmien esitystilaukset ja mitä vielä. Miten tämä onnistuisi tyypiltä, joka vastaisi samaan aikaan esityksen ohjauksesta tai näyttelisi prokkiksessa?

”Vasta myöhemmällä iällä tajusin, että olemme kaikki täällä palvelemassa lavaa ja näyttelijöitä. Sen jälkeen työ on käynyt paljon helpommaksi.”, totesi eräs eläkeikää lähestyvä valomestari. Tekniikan ihmiset, skenografit, kampaajat, pukijat, järjestäjät ja muut ”näkymättömät” ahertajat ansaitsevat suurkiitoksen siitä, että näytämme, kuulostamme ja vaikutamme esitys toisensa perään hyvältä.

Score

Taiteessa harvoin on mitään loppu tulemaa. Toivoisin, että emme unohtaisi teatterin ydintä; suomen kielen vaalimista, katsojien haastamista tuumimaan maailman menoa ja ihmisen olemusta. Tärkeimmät kysymykset, jotka mitä tahansa teosta tehdessä ovat: miksi juuri tämä prokkis täytyy tehdä? Miksi se on niin tärkeä, että se vaatii tulla nähdyksi? Voiko ilman sitä elää?

Leffa

The Room (2003)

Biisi

Bob Marley & The Wailers – Redemption Song (1980)