Edellinen kirjoitus
Näyttämötaiteen illuusio
Maskin takaa |
Ihminen sisältää jotakin, mitä ei tiedä edes se henki, joka on hänen sisällään.” – Augustinus.
Ensimmäisen teatteriesityksen näin vuonna 2002 Kajaanin kaupunginteatterin lavalla. Tuo tajunnanräjäyttävä tulkinta Katja Krohnin Isosta Pahasta Sudesta sai minut fanittamaan. En koskaan ymmärtänyt kaverieni huoneiden seinillä olevia kuvia bändeistä, leffatähdistä, ja muista Demistä ja Suosikeista tutuista naamoista. Ei mulle tullu niitä lehtiä, ei mulla ollu idoleita. Paitsi nyt! Kari Suhosen roolisuoritus kukkona kaatoi ratkaisevan seinän. Sen jälkeen kävin katsomassa kaiken missä Suhonen oli mukana, en seurannut muita näyttelijöitä. Mietin jokaisen näkemäni esityksen aikana, että miten se tuonkin keksi ja ai että toihan oli nerokas ratkaisu! Hän oli mielestäni välkyin ja karismaattisin esiintyjä jonka tuolloin tiesin.
Reilu 10 vuotta myöhemmin aloitin itse työt Kajaanin kaupunginteatterissa. Jännitti aivan saatanasti; saisin tehdä töitä nuoruuden esikuvani kanssa. Seurasin harjoituksissa katsomosta ja kulisseista käsin kuinka Suhonen työstää roolejaan. Ne hetket ovat olleet parhainta oppia ja koulutusta. Huomasin rentoutuvani ja aikaa myöten kävi niin, että kun jostakin itselle ylevästä ja suuresta tulee arkista, siinä mielessä, että kanssakäyminen lisääntyy, tajuaa että on tasavertaistunut. Ääripäät eivät ole enää niin kaukana toisistaan, on vain loistava työkaveri johon luottaa ja tukeutua.
Kokkolaan töihin tullessa ihailin Irina Parviaisen ja Tuomo Kemppaisen työskentelyä. Erityisesti Kemppaisen omintakeinen koomisuus ja lava preesens oli painunut mieleeni jo opiskeluajoilta, jolloin sain seurata hänen työskentelyään. Kela alkoi alusta; tuttu jännitys saada työskennellä arvostamieni kollegojen kanssa ja purkautuminen kun prokkis on käynnissä. Ihmisiä he vain ovat. Lahjakkaita, kokeneita ja röyhkeitä ammattilaisia, joita sietääkin seurata. Taiteella todella on nostattava vaikutus. Se ylevöittää arkisen, kohottaa sen podiumille ja hämää silmää.
Mikä siis tekee idolin?
”Yksi syy siihen tukahduttavaan ilmapiiriin, jossa me kaikki elämme ilman parannuksen tai poispääsyn toivoa, on se, että me kunnioitamme kaikkea mitä on kirjoitettu, muotoiltu tai maalattu, kaikkea joka niin sanoaksemme on saanut muodon…” - Antonin Artaud. Ottakaamme oppia vanhoilta, kokeneilta ja viisaammilta, mutta älkäämme alistuko nuoruutemme vimmaisuuteen, kokenemattomuuteen ja tyhmyyteen. Kunnioitetaan tulevaisuuden teoissamme mennyttä!
Leffa
Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986)
Biisi
Billy Idol – Rebel Yell (1983)