”Tupakka tappaa, mut voi porkkanaanki tukehtua.” - Vanha suomalainen sanonta

Näyttelijän on hyvä tietää mistä puhuu tai ainakin olla kokemus siitä miltä jokin tuntuu. Kaikkeahan ei ole voinut kokea, joten joskus on kuviteltava, oletettava tai leikittävä että miltä jokin mahtaisi tuntua. Joskus harvoin sattuu taas niin onnekkaasti, että pääsee työn puolesta kokemaan jotain mikä auttaa tulevaa prokkista. ”Haluatteko te lähteä teurastamaan”, kysyy Tynkkysen Esko, joka ohjastaa meitä tulevassa Veren maku nimisessä Kamarin projektissa.

Miltä tuntuu ottaa henki pois joltain?

Jännitti helvetisti, pulssi nousi todella nopeasti. Tuli kuuma. Sit mä näin ku kaveri kantaa sitä hanhea jaloista riiputtaen ja se pitää sitä saatanmoista meteliä se elukka. Lapsena mä kävin leikkimässä yhellä semmosella maatilalla, niitten maatilan lapsien kanssa. Niillä juoksi hanhia vapaana siellä pihalla. Mä olin ykkösluokalla ja saman pitunen ku ne hanhet. Ne ajo mua takaa ja jos sä pysähdyit ni ne tuli nokkimaan ja tönimään sua, ja sun piti varoo ettei ne osu sua silmiin, niin mulle sanottiin. Ne herätti semmosen pelon, että aina ku sinne maatilalle meni, ni etukäteen jo tuntu siltä ettei tästä tuu mitään ja ettei sinne voi mennä leikkimään.

”Sulla pitää olla viha päällä”, sanoo teurastuksen opettaja. Ukot ku ne menee aamulla teurastamaan ni ne on ihan saatanan kiukkusia. Niitä ei kannata häiritä. Pari rivakkaa iskua lyöt sen päähän. Sillon on hyvä ku veret tulee silmistä, TO jatkaa. Mulla oli ollu jo jonkun aikaa se tainnutuskapula kädessä. Sit TO ojensi sen elukan mulle ja mietin että nyt se alkaa, tästä ei oo paluuta. Mä tartuin sitä otusta räpylöistä ja se pyristelee siinä pää alaspäin. Se yrittää siivillä lyödä, TO muistuttaa. Mä kurotan sen läpsyttelijän kauemmaksi ja kohotan kapulan. Ennen lyöntiä mä mietin, että saatanan noloa jos mä hujautanki ohi. Lyön yli kovaa ensimmäisen kerran sitä suoraan otsaan. Toisen kerran tarkemmin, mutta voimalla. Varmaan löin vielä yhen tai kaks kertaa, en enää muista kun TO tulee siihen ja sanoo että riittää. Siinä se läpsyttelijä rekottaa velttona. Mulla on silmät kosteena ja pala kurkussa.

Okei, nyt sitten kaula auki että pääsee veret valumaan TO ohjeistaa. Mä kävelen se tainnutettu toisessa kädessä kohti lankkupöytää, jonka päällä on TO:n ostamat uudet terävät puukot. Vaikuttaa että TO on musiikki miehiä, viereisestä varastoloungesta kajahtaa milloin klassista ja milloin taas popimpaa matskua. Enteilee draamaa. Asettelen tainnutetun pöydälle ja otan puukon tupesta. Mistä kohtaa sen kaula alkaa ja mihin sen pää loppuu. TO on jo menny, joten improvisoin. Mä viillän sitä tainnutettua parikertaa oletettuun kaulan kohtaan ja hetken päästä lankut värjäytyy kirkkaan punasiksi. Kahen puun väliin on viritetty kaks narua, siihen se kaulaton päätyy roikkumaan pää alaspäin. Kaulaton vuodattelee alhaalla olevat nokkoset punasiks, ihan ku joku ois heilunu punamultasudin kanssa.

Siellä on nyt sankossa kuumaa vettä, että sinne vaan höyheniä nyppimään, TO käy ilmoittamassa. Mä otan hanhen narulta riippumasta ja kannan sen sankolle. Upotan sen syvälle ja hieron tainnutuskapulalla siipien ja rinnan alueita, kuten TO on ohjeistanut. Vesi on kuumaa ja näppejä polttelee koko ajan. Ensin höyhenet ei meinaa millään irrota, mut sit ne alkaa liueta veteen ku sokeri. Alkusyksyn aurinkoisen ilman täyttää keitetyn hanhen haju.

Veren maku tulee ensi-iltaan 18.10. Esitys pohtii sitä, millainen suhde meillä ihmisillä on nykyään lihaan. Tiedetäänkö me mistä ja miten liha tulee kauppaan ja ruokapöytään? Olisitko sinä valmis tappamaan syötäväsi?

Leffa

Happy People: A Year In The Taiga (2010)

Biisi

Wolfgang Amadeus Mozart – Requiem (1793)